Haudanparrasvaloissa

Vielä tuokio taaksepäin sain otsasuoni pamppaillen lueskella ATK-laitteeltani uutisia FCV:n edustusjoukkueen kuoppaamisesta. Kerrankin joukkueesta kirjoitettiin ja tunnuttiin olevan aidosti kiinnostuneita. Tiedon valtaväylällä kävi kiivas keskustelu ja moni tuntui surevan edustuksen kohtaloa. En siis ollut ihmetykseni kanssa yksin. Vedin vitamiinipuristeita ja otin kurkkunaamioita tauotta, mutta aina vain masensi ja nahkaa kiristi. Eihän se nyt noin vain voi päättyä?!

 

Heräsi epäuskon sävyttämä kysymys: miksi? Kysymyksen kanssa piehtaroidessani annoin itselleni kertoa, että kyseessä oli tuo niin monen muunkin urheilutoiminnan luonnolliseen poistumaan ajanut nelikirjaiminen sana: raha. Kas, kun urheilu on mukavaa, terveellistä ja kaikenlisäksi ilmaista… eikun kallista. Pirun kallista. Jalkapallojoukkueen pyörittäminen kustantaa kolmosdivaritasollakin reippaasti viisinumeroisen summan, eikä noita rahoja ole kovinkaan moni ulkopuolinen tyrkyttämässä. Tähän väliin vilpitön kiitoksen sana niille uskollisille, jotka kuitenkin kortensa kekoon kantavat.

 

Voisiko joukkueenjohtaja hyvinvointi-Suomessa marssia sossun luukulle anomaan bensarahaa, tai kiipeillä KELA:n byrokratiaportaita pitkin urheiluvälineliikkeeseen hakemaan palloja? Ikävä kyllä urheiluun ei taida varat riittää, koska maassa on niin paljon myös urheilemattomia, joiden kuntoutus on vielä paljon jalkapalloiluakin kalliimpaa.

 

Onneksi FCV:stä löytyy urheilijoita. Oikeita urheilijoita, jotka ovat valmiit pistämään terassirahat harrastukseensa. Joukkueen pelastajaksi nousivat siis sen omat pelaajat, jotka itse ehdottivat maksujen roimaa korotusta jotta FCV:n edustusta ei tarvitsisi kuopata. Näin ollen vuoden 2012 joukkueessa ei ole tilaa vapaamatkustajille, vaan jokainen on sitoutunut porukkaan jo oman tilipussinsakin puitteissa. Vuoden 2012 joukkueessa tullaan näkemään vanhoja kampurajalkoja kakkosdivarikausilta, seuran omia junioireita, sekä liuta täysin uusia nimiä, joiden otteita ainakin allekirjoittanut on innokas ensi kesänä näkemään.

 

Tässä vaiheessa toivon, että ensi kesänä Vaajakosken lehtereillä tullaan näkemään suuri joukko kannattajia. Pelaajat joita kentälle tulette katsomaan ovat tehneet sen teille mahdolliseksi – sanan kaikissa merkityksissä.

On siis kevät!

Kevät koittaa taas! Aurinko paistaa, linnut huutaa ja Jyskän kuminurmi vihertää. Paikallisesti varmaksi kevään merkiksi on tunnusttettu myös Vännin Baywach- tyylinen asukokonaisuus, jonka turvin tuo menneiden aikojen adonis luo pintaansa jälleen ominaisen pronssisävyn. Muoti muuttuu, mutta kevät tulee Vaajakosken kentälle aina -samoissa vaatteissa.

 

Kevät tuo tullessaan myös jalkapallokauden avauksen. Niin myös allekirjoittaneelle, joka pitkästä aikaa kaivoi Copat naftaliinista ja taapersi Redsin treeneihin.Edellisestä kerrasta oli kulunut aikaa noin 5… tai sanotaan raikkaasti 20 kg (joista puolet naamaan), sillä eihän näitä kumminkaan kukaan koskaan lue. Melkoisen metamorfoosin on siis rimppakinttuinen, päättymättömällä juoksukunnolla varustettu joukkueen kuopus kokenut jalkapallo”uransa” aikana. Onneksi on siunaantunut edes yhden muksun verran jälkikasvua, niin voi sanoa keskittyvänsä nyt enemmän perheeseen.

 

Parit ensimmäiset höntsäilyt tämä lapsen pyöreytensä takaisin ansainnut alakerran luuta yritti muistella, että mitenkäs tämän kokoluokan nahkakuulaa käsiteltiinkään. Sitten koitti ensimmäinen harjoitusmatsi. Traditionaalinen reiden rikkominen heti kauden alussa tulvautti muistot menneistä ajoista: ”Tätähän se urheilu olikin!” Toivottavasti jotakin muutakin palautuu lihasmuistista, kun taas kentälle uskaltaa lähteä katkokävelyään esittelemään.

 

Sitten on olemassa ihan oikean näköisiä jalkapallisteja. Sellaisia, jotka eivät aja kotimatseihinsa Korpilahdelle, vaan esiintyvät kotiyleisönsä edessä samettisella Vaajakosken Velodromilla. Näpelöin nyt siis tietenkin edustusjoukkueesta, joka lähtee tähän kauteen kovin tavoittein. Eikä tuollaisella nipulla kannata neppailemaan mennäkään. Vaikka ensimmäisestä vieraspelistä tuli sarjasuosikilta niukasti pannuun, koittaa kotikentällä toiset sävelet.

 

Tänään, 7.5. tuo Lollo ”Lasse Vornanen” Lorenzo joukkueensa itsetuhoisasti Jyskän kuminurmen tuoksuiselle areenalle. Tänä kesänä ei kotikentältä lähde yksikään piste bussilla!

Lue lisää

Pyttyjahti

Ostin muinoin entiseltä joukkuekaveriltani pikkubussin kokoisen kuvaputkitöllöttimen. Ajattelin, että sen päälle mahtuisi mukavasti nousujohteisen jalkapalloilijaurani korkeimmat pytyt. Sisustuselementteinä FIFA:n jakamat kultaiset pallot ja kengät olisivat tuoneet kuvaputkimöhkäleen uhkeat muodot mukavasti esiin.

Pelaajaesittelyn aikana tähyilin hermostunena Vaajakosken betonikatsomon lehtereitä ja haeskelin hajataittoisen tarkkuudella FIFA:n edustajistoa. Ei näkynyt. Olivat varmasti kivikatsomon puolella, aidan takana ”anniskelualueella”. Tai ehkä myöhästyivät bussista, tiedä häntä. FIFA:n pyttyjä sain joka tapauksessa turhaan kaivella postilaatikosta. Ärsytti. Naapurin Karillakin oli kuulema jo kolme.

Niin jäi jalkapalloura. Kuvaputkimonsterikin sai siirtyä varastoon digitauludigiplasmalätyn tieltä. Digi. Sen päälle ei paljon pyttyjä ladata. Jotakin vuokrayksiöstäni kuitenkin puuttui. Feng shui – energiat eivät virranneet vapaasti ja se sai minut luonnollisesti raivon partaalle. Onnekseni hyvä ystäväni, bambuverhosomistaja Marccu, tiesi heti mistä kenkä puristaa: liian vähän pyttyjä hyllyllä.

Olin siis jälleen lähtöpisteessä. Jalkapalloilun lopetettuani olin epähuomiossa turvonnut Ronaldomaisiin mittoihin, joten paluu Euroopan huipulle FCV:n edarin mukana ei tullut enää kysymykseen. Harrastustaustasta ei löytynyt myöskään mitään Nobeliin viittaavaa, vaikka sekin olisi kiva. Oscar-patsas taas on jotenkin niin kamalan ruma ja kuvauksiin on kuulema muutenkn noustava aina kamalan aikaisin. Ei hyvä sekään. Nykykunnon mukaisesti palkinto tulisi myöntää punaviinin kurlauksesta, epäsäännöllisestä elämänrytmistä ja istumatyöstä. Kai niitäkin jotenkin palkitaan?

Hetken mietittyäni koin hoblaa-elämyksen: Pulizer! Pulizer-palkinto pistäisi kämpän energiat kuntoon. Lossikuski-kirjailija Pasi ”Paakki” Paakin vetäydyttyä FCV:n blogikirjoittajan tontilta, avautui alleenkirjoittaneelle oiva tilaisuus ansaita tuo himoittu sisustuselementti kämppää tasapainottamaan. Sitä odotellessa.

Lue lisää

MM-kisojen jälkimainingeissa

Liityin ennen kisoja facebook-ryhmään ”Käyttäytymissäännöt naisille MM-kisojen ajaksi”. Varmasti myös moni muu huomasi, että ajatus oli kaunis, mutta käytännössä punaiset kortit heiluivat koko kisojen ajan niin kentällä kuin kotikatsomoissa.

Lue lisää