Reds loukkaantumiskierteessä, tuloksena tasuri

JIlves II – FCV/Reds 1-1 (1-1)

varoitus 26 min Jarmo Mäkelä
0-1 30 min Ville Santala
1-1 34 min Jesse Heimonen

Keskiviikkona elokuun 26. päivänä Redsin oli määrä matkustaa kauden viimeiseen pitkänmatkan vieraspeliin Jämsänkoskelle. Matka alkoi jo näyttää pahalta, kun tiistai-illasta alkanut tasainen tekstiviestien virta kohtasi joukkueenjohtajan kännykän. Lopputulemana oli ainakin neljä loukkaantunutta, kaksi etelänreissua, kuumepotilas, sotilas, tuntematon syy ja sulanut pakastin. Laajan ringin ansiosta mukaan saatiin kuitenkin 12 peluria sisältäen maalivahdin. Vähistä vaihtomiehistä johtuen sovittiin, että Juholla ja Antilalla ei ole oikeutta tulla penkille. Onneksi vastustajalla oli heittää kehiin täysi lista tasapainottamaan tilannetta.

Poikkeuksellisen ottelusta teki myös se, että Lastu oli nostettu joukkueen päävalmentajaksi Tompan jäätyä kriisin takia pois. Aikaisemmin tämä valmentajavelho on ollut päävalmentajana vain harjoituspeleissä ja reeneissä. Jonkun kannattaisi antaa vinkkiä Milanin suuntaan, sen verran hyvin muutoksia kokenut taktiikka toimi. Edellisten pelien 3-4-3 taktiikkaa oli muutettu 3-5-2:ksi, jonka avulla saatiin keskustaan enemmän tungosta ja pelaajille hieman enemmän aikaa hengähtää ottelun tiimellyksessä.

Pikaisten alkulämpien jälkeen peli käynnistyi Vitoselle poikkeuksellisen tasottomissa merkeissä. Ensimmäisen viiden minuutin aikana pallo oli pelikentän ulkopuolella neljä minuuttia. Hieman taisi molempia porukoita jännittää kun syötöt noin karkailivat. Lopulta pallokin pysyi joukkueiden hallussa edes jotenkin ja ensimmäisiä tilanteita saatiin rakenneltua. Pelin alku oli hienoista kotijoukkueen hallintaa, vaikka vaaralliset tilanteet jäivätkin puuttumaan. Ensimmäinen pöytäkirjamerkintä tuli kotijoukkueelle, mutta ei maalin muodossa. 26 minuutin kohdalla kentän ainoa kuumana käynyt, ihan näppärä, JIlves peluri numero 10 sukitti Santalaa varoituksen arvoisesti. Myöhemmin sama kaveri kävi ajelemassa Lastun raadoksi ja meinasi puhua itselleen ulosajon toisella puoliajalla. Huhujen mukaan Lastulla onkin ollut liikkuminen ja vaatteiden pitäminen hankalaa viime aikoina koko kyljen ja lonkan peittävien ruhjeiden takia.

Lopulta Redsin ainoa pelaaja, jolla ruuti on vain vähän märkää onnistui. Ville ”En tuu enää vaihtoon ennen kuin on 10 maalia kasassa” Santala paukutti 20 senttiä korkean tykin, joka muutti sopivasti suuntaa vastustajan pelaajan säärestä ja painui vastustamattomasti maalin nurkkaan. Reds hieman yllättäen 1-0 johtoon. Ilo ei ollut kuitenkaan pitkäikäinen, sillä vain pari minuuttia myöhemmin Tomi sai tällin jalkaansa ja joutui vetäytymään kentältä. Näin Reds joutui tulemaan toimeen ilman vaihtomiehiä mikä ei tietenkään ollut ongelma hurjassa 20-minuutin kunnossa olevalle miehistölle. Lisäksi kentällä oli parikin puolikuntoista ihmisriepua.

Valitettavasti kotijoukkue maksoi rouva fortunan avulla kalavelat tuplasti takaisin vain neljä minuuttia Redsin maalista. JIlveksen mies sai pallon vaparin jälkitilanteesta jalkaansa noin viisi metriä boksin kulmasta rajalle päin. Rankkupisteelle millimetrin tarkaksi suunniteltu keskitys epäonnistui kuitenkin pahasti ja kaarsi kaikkien hämmästykseksi aivan Reds-maalin oikeaan ylänurkkaan, 1-1. Tämä kuului niihin once in a lifetime maaleihin. No eipä tarvitse enää tällä kaudella pelätä, että toista vastaavaa Redsin reppuun menisi. Puoliajan loppu oli tasaista pelailua eikä kumpikaan joukkue juhlinut maalipaikoilla vaan tauolle mentiin tasalukemissa 1-1.

Toinen puoliaika olikin ensimmäisen vastakohta. Johtuiko sitten väsymyksen aiheuttamasta molempien joukkueiden tiiviiden pakettien hajoamisesta vai mistä, mutta tilanteita satoi jatkuvalla syötöllä molempiin päihin. Redsiltä ainakin molemmat Villet pääsivät kahdesti rauhassa yksin läpi. Santalan vedot nyt lähtivät minne sattuu, mutta Antilan yritysten tielle tuli vastustajan hienosti pelannut maalivahti. Vielä kun parista lähitilanteesta ja kulmahässäkästä huolimatta palloa ei saatu sisään niin ei sitten saatu.

Toinen puoliaika oli yleisesti melko tasainen ja selvästi ensimmäistä laadukkaampi. Myös kotijoukkueella oli paikkansa, mutta ei Jämsänkoskellakaan näytä laadukkaita maalinsylkijöitä kasvavan puista. Kotijoukkueen paikat tulivat enimmäkseen 4 vs 3 hyökkäyksistä ja kulmista eli läpiajoja ei tainnut tulla kuin yksi, mutta paikkoja oli aavistuksen Redsiä enemmän. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut ja peli päättyi 1-1 lukemiin. 3-3 olisi ollut oikeudenmukaisempi tulos. Puoliajan suurin ihme nähtiin noin kymmenen minuuttia ennen loppua kun Redsin kulman jälkeen vastahyökkäykseen lähtenyt kotijoukkue pelasi miehen läpi. Alaspäin katsoneet Redsin miehet olivat jo varmoja oman repun heilumisesta kunnes jostain kuin salama kirkkaalta taivaalta Ilves pelurin selän takaa ilmestyi pikkuinen Ville S. ja vei hyökkääjältä pallon kuin tikkarin lapsen kädestä. Siis mitä, Santala alimpana kenttäpelaajan ja viimeisenä lukkona! Nyt olen nähnyt ja kokenut kaiken mitä elämässä voi kokea.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis pelistä jäi varsinkin ennakkoasetelmat huomioiden. Tuomari oli hyvä ja vettä ei lopulta tullut. JIlveksen parhaaksi kostautui maalivahti. Redsiltä useampi pelasi ihan hyvän pelin, mutta Henkan tasonnosto on mainittava erikseen. Varmaa puolustustyöskentelyä ja avaavaa peliä tänään Henkalta. Juho oli perinteisen varma maalillaan. Oluiden ääressä tehtyjen analyysien jälkeen tasapelin syyksi paljastui pelipallo. Tuo täysin kitkaton Anttilan viiden euron striker oli märällä nurmella liukas kuin joku liukastettu ruumiinosa muilla märillä pelikentillä. Tästä syystä Redsiltä jäi puuttumaan paljon hienoja kikkoja eikä laukauksiinkaan saatu riittävästi tarkkuuta. Palloon oli myös mahdotonta laittaa minkäänlaista kierrettä vaan pallo lähti aina suoraan kuin työmies terassille lomien alussa.

Hyvähenkisessä mittelössä mukana: Juho, Henkka, Lavia, Jesse, Antila, Lastu (C), Tomi, Janne, Santala (maali), Sivonen, Jarkko ja Antti.