Pyttyjahti

Ostin muinoin entiseltä joukkuekaveriltani pikkubussin kokoisen kuvaputkitöllöttimen. Ajattelin, että sen päälle mahtuisi mukavasti nousujohteisen jalkapalloilijaurani korkeimmat pytyt. Sisustuselementteinä FIFA:n jakamat kultaiset pallot ja kengät olisivat tuoneet kuvaputkimöhkäleen uhkeat muodot mukavasti esiin.

Pelaajaesittelyn aikana tähyilin hermostunena Vaajakosken betonikatsomon lehtereitä ja haeskelin hajataittoisen tarkkuudella FIFA:n edustajistoa. Ei näkynyt. Olivat varmasti kivikatsomon puolella, aidan takana ”anniskelualueella”. Tai ehkä myöhästyivät bussista, tiedä häntä. FIFA:n pyttyjä sain joka tapauksessa turhaan kaivella postilaatikosta. Ärsytti. Naapurin Karillakin oli kuulema jo kolme.

Niin jäi jalkapalloura. Kuvaputkimonsterikin sai siirtyä varastoon digitauludigiplasmalätyn tieltä. Digi. Sen päälle ei paljon pyttyjä ladata. Jotakin vuokrayksiöstäni kuitenkin puuttui. Feng shui – energiat eivät virranneet vapaasti ja se sai minut luonnollisesti raivon partaalle. Onnekseni hyvä ystäväni, bambuverhosomistaja Marccu, tiesi heti mistä kenkä puristaa: liian vähän pyttyjä hyllyllä.

Olin siis jälleen lähtöpisteessä. Jalkapalloilun lopetettuani olin epähuomiossa turvonnut Ronaldomaisiin mittoihin, joten paluu Euroopan huipulle FCV:n edarin mukana ei tullut enää kysymykseen. Harrastustaustasta ei löytynyt myöskään mitään Nobeliin viittaavaa, vaikka sekin olisi kiva. Oscar-patsas taas on jotenkin niin kamalan ruma ja kuvauksiin on kuulema muutenkn noustava aina kamalan aikaisin. Ei hyvä sekään. Nykykunnon mukaisesti palkinto tulisi myöntää punaviinin kurlauksesta, epäsäännöllisestä elämänrytmistä ja istumatyöstä. Kai niitäkin jotenkin palkitaan?

Hetken mietittyäni koin hoblaa-elämyksen: Pulizer! Pulizer-palkinto pistäisi kämpän energiat kuntoon. Lossikuski-kirjailija Pasi ”Paakki” Paakin vetäydyttyä FCV:n blogikirjoittajan tontilta, avautui alleenkirjoittaneelle oiva tilaisuus ansaita tuo himoittu sisustuselementti kämppää tasapainottamaan. Sitä odotellessa.