PaRi II – FCV/Reds 4-0 (2-0)

17 min 1-0 Mikko Valtonen
24 min 2-0 Mikko Valtonen
61 min 3-0 Jari Lampinen
74 min 4-0 Harri Martikainen

Keskiviikosta 2.7 olisi voinut tulla nuorten ja vähän vanhempienkin redsiläisten elämän suurimpia päiviä, kun Reds haastoi vieraissa Palokan Riennon kakkosmiehistön. Pelin panokset olivat järkyttävät, voittaja karsintasarjaan ja häviäjä höntsäilemään loppukaudeksi. Ilman maalivahtia peliin lähteneellä Redsillä oli muuten kokoonpanot kunnossa, sää oli hyvä, ja Reds oli voittanut molemmat joukkueiden edellisistä kohtaamisista. Kaikki näytti siis hyvältä vielä klo 20 lukuun ottamatta Lastun naamaa.

Valitettavasti kohtuu hyvää latausta ei saatu siirrettyä itse peliin, vai menikö lataus ja paineet jopa yli kokemattomien redsiläisten sietokyvyn? Reds aloitti pelin hyvin halliten hieman tapahtumia ensimmäiset viisi minuuttia. Tämän jälkeen kentällä ei käytännössä ollut kuin yksi joukkue paria välähdystä lukuun ottamatta. Jostain kummasta syystä PaRin lyhytsyöttöpeli toimi kuin unelma eikä Reds keksinyt mitään aseita tätä vastaan. Toki kotikenttäetu vaikutti asiaan, varsinkin kun PaRissa pelanneet ovat kaikki eläneet koko elämänsä isoisiensä rakentamalla kentällä. Palokkaan kun ei muut kuin palokkalaiset muuta. PaRin lyhytsyöttöpeli olisi ollut kyllä paremmalla liikkeellä ollut hoidettavissa, mutta jostain syystä Reds löysäsi vastustajan kanssa samaan tempoon, kuten monesti aikaisemminkin tällä kaudella.

Lopulta PaRin pyöritys palkittiin kahdella naurettavalla maalilla. Ensimmäisessä maalissa vastustajan hyökkääjä nousi vasemmalta laidalta päätyviivansuuntaisesti kohti maalia ja antoi löysän syötön maaliviivalla seisseelle kaverilleen, jolla oli helppo työ siirtää pallo maaliin. Toinen maali oli samanlainen, mutta tällä kertaa nousu tuli oikealta puolelta. Maalit syntyivät 17. ja 24. minuutilla. Jostain ihmeen syystä kummassakaan tilanteessa pallollista miestä ei ahdistettu, mutta myös toinen hyökkääjä jätettiin vapaaksi. Riseä ei maaleista voi syyttää. Ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli siis 2-0.

Toiselle puoliajalle latautuneena tullut Reds jaksoi jälleen painaa viisi minuuttia, jonka jälkeen PaRi hallitsi peliä. Ensimmäisen puoliajan tapaisesti PaRi rankaisi jälleen kahdesti, ensimmäisen kerran 61. minuutilla ja toistamiseen 74. minuutilla. Lopputulos oli selvä 4-0 kotivoitto. PaRi oli jokaisella osa-alueella parempi ja ansaitsi voittonsa. Kokeneella vastustajalla ei selvästi ollut minkäänlaisia paineita pelin suhteen. Ainoana nimensä historiankirjoihin sai Joni otettua varoituksen taklaamisesta. Reds ei saanut peliä oikeastaan kunnolla käyntiin ollenkaan. Joukkue harjoitteli selvästi jo persroiskinnan MM-kisoihin. En tiedä johtuiko tämä Redsin huonoudesta vai PaRin hyvyydestä, veikkaisin molempia. Itse asiassa Reds ei tainnut saada edes yhtään oikeaa laukausta maalia päin. Vaarallisimmat paikat taisivat olla (tai ainakin jäivät itselle mieleen) Lastun pusku ja volley-laukaus, jotka menivät molemmat puolimetriä maalin yli.

Näin Reds pelasi itsensä ulos karsintasarjasta. Jossittelijat voivat aina vedota JPS-peliin, josta tasapeli olisi riittänyt vaihtamaan joukkueiden sijoituksia sarjassa. Jälkeen päin katsottuna JPS-peli oli jonkinlainen vedenjakaja kaudelle. Ennen tuota Redsillä oli kolmen pelin voittoputki. JPS-pelikin oli vielä hyvä, mutta valitettavasti tästä ei palkintoa saatu, vaan seurauksena oli kaksi loukkaantumista tärkeille miehille ja pelikielto mokelle. JPS-pelin jälkeiset pakkovoittopelit olivatkin molemmat sitten karmeita pelejä.

Redsin alkukautta voivat tilastonikkarit ihmetellä. Tässä heille pientä apua. Reds pelasi kolme peliä hiekalla, joista tuloksena yksi piste. Kolmessa pelissä ei ollut oikeaa mokea, tuloksena yksi piste (lisäksi moke sai yhdessä pelissä punaisen joka hävittiin). Viidessä pelissä oli moke ja alustana nurmi tai tekonurmi, joista tuloksena 15 pistettä! Tämä tilasto on jo huolestuttavaa, sillä ongelma ei voi olla pelkästään alustassa tai moken puuttumisessa, vaan suurin syyllinen löytynee pään sisältä. Kyllähän kokeneen moken pelin ohjaaminen vaikuttaa puolustukseen, mutta näissä peleissä ei ole myöskään hyökkäys toiminut. Reds on selvästi tällä hetkellä liian haavoittuvainen eikä ilman täydellisiä olosuhteita peleistä tule mitään. Tässä johdolle hieman pohdittavaa.

Edessä on sitten täysin motivoimaton loppukausi sijoista 5-8. Pienenä toivomuksena Pöllöliiton sarjojen suunnittelijoille olisi se, että pyrkisivät pääsemään eroon alku- ja loppusarjoista. Tänä vuonna tämä olisi ollut jopa mahdollista siirtämällä yksi vitosen joukkue neloseen, jolloin kaksinkertaisessa vitosessa ei olisi tullut kuin neljä peliä enemmän per joukkue. Tuohon olisi varmasti kaikki pystyneet venymään. Nyt 2/3 vitosen joukkueista pelaavat 3/8 kautta täysin turhia pelejä, joita voi pelata myös puulaakisarjoissa huomattavasti halvemmalla. No ainakin redsiläisillä on loppukesä aikaa miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

– Pitäisikö Lastun luopua nauhasta?

– Jatkaako Rise managerina myös ensi kaudella?

– Pelaako Reds ensi kauden kotipelit hiekalla?

– Tuleeko Jannen jalka koskaan kuntoon?

– Tarjoaako JJK Adya vaihdossa Miskasta? 

– Löytyisikö Redsille jostain moke koko kaudeksi?

– Onko ensi kauden tavoitteena päästä vielä alemmas?

– Jatkaako Lastu vielä 11. kauden FCV:n miesten joukkueissa?

– Kuinka moni lähtee leikkimään ensi kaudeksi sotaa? 

– Mikä on Yhdysvaltojen pohjoinen naapurivaltio?

On aika vetäytyä pariksi viikoksi lomalle hakemaan motivaatiota syksyn peleihin. Seuraavat heput olivat Palokassa katselemassa miten vastustaja siirteli palloa: Rise, Jesse, Henkka, Tomppa, Ana, Janne, Joni, Ville, Topias, Tomi, Juuso, Lastu, Miska, Nima, Qaisar, Kona, Gibson ja Kautela.