On siis kevät!

Kevät koittaa taas! Aurinko paistaa, linnut huutaa ja Jyskän kuminurmi vihertää. Paikallisesti varmaksi kevään merkiksi on tunnusttettu myös Vännin Baywach- tyylinen asukokonaisuus, jonka turvin tuo menneiden aikojen adonis luo pintaansa jälleen ominaisen pronssisävyn. Muoti muuttuu, mutta kevät tulee Vaajakosken kentälle aina -samoissa vaatteissa.

 

Kevät tuo tullessaan myös jalkapallokauden avauksen. Niin myös allekirjoittaneelle, joka pitkästä aikaa kaivoi Copat naftaliinista ja taapersi Redsin treeneihin.Edellisestä kerrasta oli kulunut aikaa noin 5… tai sanotaan raikkaasti 20 kg (joista puolet naamaan), sillä eihän näitä kumminkaan kukaan koskaan lue. Melkoisen metamorfoosin on siis rimppakinttuinen, päättymättömällä juoksukunnolla varustettu joukkueen kuopus kokenut jalkapallo”uransa” aikana. Onneksi on siunaantunut edes yhden muksun verran jälkikasvua, niin voi sanoa keskittyvänsä nyt enemmän perheeseen.

 

Parit ensimmäiset höntsäilyt tämä lapsen pyöreytensä takaisin ansainnut alakerran luuta yritti muistella, että mitenkäs tämän kokoluokan nahkakuulaa käsiteltiinkään. Sitten koitti ensimmäinen harjoitusmatsi. Traditionaalinen reiden rikkominen heti kauden alussa tulvautti muistot menneistä ajoista: ”Tätähän se urheilu olikin!” Toivottavasti jotakin muutakin palautuu lihasmuistista, kun taas kentälle uskaltaa lähteä katkokävelyään esittelemään.

 

Sitten on olemassa ihan oikean näköisiä jalkapallisteja. Sellaisia, jotka eivät aja kotimatseihinsa Korpilahdelle, vaan esiintyvät kotiyleisönsä edessä samettisella Vaajakosken Velodromilla. Näpelöin nyt siis tietenkin edustusjoukkueesta, joka lähtee tähän kauteen kovin tavoittein. Eikä tuollaisella nipulla kannata neppailemaan mennäkään. Vaikka ensimmäisestä vieraspelistä tuli sarjasuosikilta niukasti pannuun, koittaa kotikentällä toiset sävelet.

 

Tänään, 7.5. tuo Lollo ”Lasse Vornanen” Lorenzo joukkueensa itsetuhoisasti Jyskän kuminurmen tuoksuiselle areenalle. Tänä kesänä ei kotikentältä lähde yksikään piste bussilla!