Nousu – FCV/Reds 4-2 (4-2)

11 min 1-0 Jari Hänninen
16 min 2-0 Jere Laapotti
22 min 3-0 Aleksi Pulkkinen
24 min 4-0 Aleksi Pulkkinen
32 min 4-1 Miska Haapsalo
41 min 4-2 Jussi Kautela

Maanantaina 1.9 kello 19 kaikki vaikutti hyvältä. Sää oli ihan ok, allekirjoittanut vain vähän flunssassa ja tunnin päästä oli luvan alkaa Keski-Suomen vitosen kutkuttava paikallisvääntö FCV/Redsin ja Nousun välillä Halssilan hiekalla. Joukkueiden aikaisemmista kolmesta kamppailusta Reds oli voittanut kaksi ja Nousu yhden. Voittaja oli jokaisella kerralla ollut myös kotijoukkue. Oli aika laittaa tämä putki poikki ja ottaa kauden ensimmäinen voitto hiekkakentällä. Redsin edellisestä hiekkavoitosta onkin kulunut jo 15,5 kuukautta. Etukäteen oli jopa huhuiltu kovien ammattimiesten tulevan vahvistamaan joukkuetta, joten kentälle lähdettiin innosta puhkuen hakemaan sitä yhtä kauden pakollista hiekkavoittoa.

Noin kello 19.25 taivas näyttikin jo synkemmältä. Halssilan kentälle ilmestyi vain yhdeksän redsiläistä! Kiitokset näille urheille pelureille, jotka kentälle vaivautuivat tulemaan. Ja KIITOKSET niille kaikille, joiden sijainnista kyseisenä aikana eivät muut kuin isä ja äiti tiedä. Synninpäästön voi toki antaa yhdelle työmatkalaiselle, pelikiellossa olleelle, ulkomailla olleelle, kahdelle loukkaantuneelle ja yhdelle opiskelukiireiselle. Lopuista 10 miehestä ei mitään kuulunutkaan, paitsi yksi ilmoitti olevansa krapulassa. Tässä pelissä olisi kyllä ollut krapulaisesta miehestäkin apua, kun Reds käytännössä veti miehet linjaan 20 metrin kohdalle. Näin ei paljoa alakerrassa tarvinnut juosta.

No sitten jotain itse pelistä. Mäkisen Ollin viheltäessä ensimmäisen kerran pilliin oli edessä puuduttava 90 minuutin puolustustaistelu. Valitettavasti kilpikonnapuolustus ei alussa toiminut ihan riittävän hyvin lähinnä henkilökohtaisten virheiden takia. Nousu iski ensimmäisen maalin kulmapotkusta kun allekirjoittanut ei sitten viittinyt pitää vapaana ollutta nousulaista loppuun asti, vaan päästi miehen puskemaan pallon kolmesta metristä maaliin. Nousun 2-0 maali oli hieman ensimmäisen toistoa, mutta tällä kertaa keskitys ei lähtenyt kulmatolpalta. Tässäkin maalissa puolustus oli aavistuksen myöhässä, ei kyllä niin pahasti kuin ensimmäisessä, eikä Markolle jäänyt tilanteessa mahdollisuuksia torjuntaan. Tässä vaiheessa näki selvästi 10 metrisen sarven kasvavan kaikkien redsiläisten otsaan, kun 90 minuutin puolustustaistelu oli 15 minuutin jälkeen 2-0. Tästä olisi vielä voinut tulla teurastusta.

Teurastuksen maku jatkui kun Nousu iski pari maalia pikaisesti noin minuuttien 20-25 aikana. Maalintekijänä kunnostautui Jannen puulaakiopissa taitonsa hionut Pule. Näin tämä seurojen välinen yhteistyö toimii. 3-0 maali oli lahja Markon epäonnistuessa hieman avauksessa, jonka seurauksena Pule pääsi karkuun. 4-0 maali olikin sitten Nousun hienon pelaamisen ansiota eikä maalissa ollut kenenkään henkilökohtaisesta mokasta kyse. Tässä vaiheessa henkinen fiilis oli jossain hyväksikäytetyn ja jalkapuuhun laitetun välillä. Vitsillä jopa puoliajalla luovuttamista ehdotettiin.

Nousun löysäillessä johtoasemassa Reds kuitenkin pääsi peliin mukaan. Varsinkin Miska & Jussi kaksikon yhteispeli toimi mainiosti. Jussin pistäessä ensin parista läpiajosta pallon hiuksen hienosti ohi päätti Miska vetää itse pallon nätisti Nousu maalin ylänurkkaan. Tästä sisuuntunut Jussikin innostui pistämään pallon maaliin ja yhtäkkiä peli olikin 4-2 lukemissa. Olisiko tässä ollut saumat kauden legendaarisimpaan tekoon Keski-Suomen vitosessa?

Olisi, mutta ei onnistunut. 4-2 lukemiin päättyneellä ensimmäisellä puoliajalla tilanteita oli molemmilla vaikka muille jakaa. Sen sijaan toisella puoliajalla kummallakaan ei ollut kuin pari maalipaikkaa, joka vitosen tason miehille on liian vähän yhdenkin maalin tekemiseen. Maalintekoa varmasti vaikeutti myös pilkkopimeä kenttä, jolla lähinnä keskiympyrä ja valojen puoleinen laita olivat edes jollain lailla valaistuja. Enpä muista koskaan noin pimeässä pelanneeni.

Hatun noston arvoinen asia on kuitenkin se, että Reds onnistui pitämään Nousun hyökkäykset kurissa tarkalla puolustuspelillä koko puoliajan. 30 minuuttia toisesta puoliajasta kuluikin siihen, kun nousulaiset syöttelivät toisilleen noin 20-30 metrin päässä maalista, ja lopulta joku ruiskaisi pallon viisi metriä maalin yli tai ohi. Toisaalta ei Redsilläkään enää riittänyt juoksuvoimaa hakea tasoitusta. Yksinkertaisesti yhdeksällä miehellä ei hyökkäyksiin saatu riittävästi miehiä, eikä Jussi ja Miska voineet jokaisen ruiskaisun ja pistopallon perään täysillä juosta. Näin 4-2 olivat myös loppulukemat.

Lopulta tulos oli oikein hyvä pelin lähtökohdat huomioon ottaen. Varsinkin ensimmäistä 25 minuuttia lukuun ottamatta peli kulki jopa erittäin hyvin. Pahoittelut kuitenkin Nousulle siitä, että ei aivan täysipainoista vastusta pystytty tarjoamaan. Kyllähän tällainen mieskato ottaa päähän. Ensi kaudella voisikin sopia heti alussa, että kaikki pyrkivät pelaamaan kauden loppuun asti kävi sarjassa miten vain. Nyt kolmasosa miehistä ei palannut kesätauolta. Meillä kävi jopa tuuri, että Gibsonin leikkaus siirtyi tulevaisuuteen eikä hän edes loukkaantunut tässä pelissä. Kaukana ei siis ollut, että peli olisi vedetty kahdeksalla miehellä. Ensi torstaina sitten kauden päätöspeli johon on jopa miehiäkin tulossa riittävästi.

Aloitus ja lopetus yhdeksikkö: Marko, Henkka, Lastu, Joni, Miska, Gibson, Ana, Jussi ja Rise.