FCV:llä onnistunut kausi II-divisioonassa

Pieni katsaus edustuksen kauteen

Kolmosesta edellisenä syksynä porrasta ylemmäksi noussut FCV aloitti jo talvella uusitulla ilmeellä. Päävalmentajaksi hankittiin Pertti Kastarinen, jonka myötä myös pelaajavirta voimistui, ja joukkue päästiin rakentamaan ajoissa valmiiksi. Vaikka uusien pelaajien joukossa olikin tavallista useampia Jyväskylän ulkopuolelta tulevia, mahtui joukkoon myös paluumuuttajia, joten mitenkään tuntematon ryhmä ei ollut kyseessä.

Joukkueen runko oli muodostettu jo harjoitusotteluiden alkaessa tammikuussa, mikä olikin ehkä suurin tekijä onnistuneen kauden takana. Runsaasta pelaajamateriaalista valmennusporras pääsi valitsemaan itselleen sopivimman nipun, eikä valintoja näin jälkikäteen katsoen voi pitää mitenkään epäonnistuneina. Toki loukkaantumiset sotkivat kokoonpanoa pitkin kesää, mutta niistäkin selvittiin varsin mainiosti.

Harjoituspelit käynnistyivät siis aikaisin tammikuun alussa, kun JJK kohdattiin Hipposhallissa. 6-4 -tappiosta huolimatta avausottelu oli onnistunut, ja tästä jatkettiinkin kohtaamalla mm. Tampereen Ilves. Kyseiseen peliin jouduttiin lainaamaan sattuman kautta JPS:tä maalivahti Teemu Holopainen, jonka esitykset poikivatkin lopulta sopimuksen punapaitoihin. Loppukaudella lisääntyneen vastuun myötä Teemu osoitti olevansa Mies paikallaan, joten harmittomasta harjoitusottelusta saattoikin näin kehkeytyä pidempi suhde.

Pitkin kevättä käydyt harjoitusottelut antoivat odottaa menestystä jatkossakin, eikä ainakaan asiantuntijapiireissä tämän nousijajoukkueen kohdalla puhuttu enää putoamiskamppailuista. Maaliskuussa kaatui paikallisvastustaja FCJ Blackbird 2-0, ja näin vaajakoskelaiset selviytyivät piirinmestaruusotteluun Veikkausliigaan noussutta JJK:ta vastaan. Suorastaan dramaattinen vääntö ratkesi vasta rangaistuspotkukilpailussa JJK:n hyväksi 4-3.

Miesten Kakkonen potkaistiin liikkeelle FCV:n osalta huhtikuun lopussa Jyskän kentällä. Vastustajaksi saapui kauden jälkeen Ykköseen noussut OPS-jp, joka veikin pisteet mukanaan lukemin 1-2. Avausvoitto näki päivänvalon kolmannessa ottelussa JBK:n kaaduttua 4-2, ja samaan malliin jatkettiin Oulussa, kun paikallinen Luistinseura päihitettiin erikoisesti 4-5.

C-lohko eteni varsin tasaisissa merkeissä pitkin kesää, ja niin myös FCV:n sarakkeeseen kirjattiin voittojen myötä myös häviöitä sekä muutama tasapeli. Kuten aina, mukaan mahtui muutama melko karvas tappio, sillä Blackbirdille hävittiin Harjulla niukasti 1-0, ja FC YPA:lle turhan rumasti kotona numeroin 0-5. Myös maukkaita voittoja saavutettiin, ja etenkin syksyä kohden joukkueen kunto oli selvästi nousujohteinen. Yhtenä kohokohtana nostettakoon esiin 6-2 -voitto FC Santa Clausista syyskuussa, kun kotijoukkue nousi toisella puoliajalla tappioasemasta murskavoittoon aivan huikealla esityksellä. Myös Vaajakoskella otettu voitto Blackbirdista lämmitti mieltä erityisesti.

Sarjapaikka varmistettiin hyvissä ajoin ennen päätösotteluita, joten aivan loppuun asti ei tarvinnut tällä kertaa jännittää. Pelit pelattiin joka tapauksessa kunnialla loppuun saakka, ja tästä osoituksena Ylivieskasta napattu voitto viimeisellä kierroksella. Kaikenkaikkiaan lopputulos on erittäin positiivinen, ja se antaa epäilemättä uskoa myös tulevaisuuteen. Joukkuetta ja organisaatiota päästään kasaamaan jälleen hyvissä ajoin, joten ensi kaudella vihreällä veralla nähdään jälleen kokonaisvaltaisesti parempi FCV. Menneellä kaudellakin otettiin suuria, mutta vakaita askelia eteenpäin, eikä suuntaa ole tarvetta muuttaa.

Tulevasta kaudesta FC Vaajakoski tiedottaa tällä sivustolla, joten pysykää kanavalla.