Avauspotku

Alkutalvella osa FCV:n konkareista oli lauantailounaalla Rosetissa. Kapellimestari Suomu-Suonpää oli ainakin paikalla ja epäilen myös klarinetti-Karlstedtin sekä huilisti-Huismanin olleen ravintelin salaattipöydän kimpussa tuolloin. Vainion Tomppa toi pöytään leipää ja levitettä. Ilmeisesti kaverukset olivat lounaalla miettimässä tulevan kauden nuotteja, jonka seurauksena herra kapellimestari lähetti tekstiviestin tänne Helsinkiin ja sanoi, että nyt pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia. Totesin, että pojat ovat laittaneet muutaman palan liikaa sokeria jälkiruokakahveihin.

Kolmisen kuukautta myöhemmin sain saman viestin uudestaan. Ja joviaalina kaverina en tietenkään enää pystynyt kieltäytymään. Tunnen edelleen olevani kiitollisuudenvelassa seuralle – ainakin läksiäislahjaksi saamastani jättimäisestä Nalle Puhista, joka emännän mukaan ei vieläkään näytä hyvältä meidän olohuoneessa.

Uuden kauden kynnyksellä on varmasti moni sointi muuttunut muutaman vuoden takaisista ajoista. Suonpää on ruvennut käymään Karlstedtin kanssa zumba-tunneilla, Huisman käy joka aamu Jyväsjärvessä melomassa ja Muurikainen on ryhtynyt kasvissyöjäksi. Leskisen Jamo on myös ilmeisesti siirtynyt takaisin puolustushommiin sitten viime näkemän ja luutii edelleen palloja verkkoon – päädystä riippumatta. Ja Savelan Tarkkokin teki comebackin. Vai oliko se jo viime kaudella? No, nyt on joka tapauksessa kaksi pelaajaa FCV:n otteluissa, jotka kääntävät naisten päät.

Aila puolestaan pitää pojista huolen(tämä on totta) ja Vänni varmistaa, että sauna on lämmin otteluiden jälkeen. Siis voitettujen otteluiden jälkeen. Ja ilman paitaa tietenkin(tämäkin on totta). Usein olenkin erehtynyt luulemaan Vänniä Huhtasen Kerkoksi niin hiustyylin kuin fyysisen olemuksenkin perusteella. Hävittyjen otteluiden jälkeen sauna lämpeää puolestaan Suomulla. Tai sitten grillataan Karlstedtin terassilla ja kutsutaan naapuritkin mukaan analysoimaan edellistä ottelua.
Mutta jos hetkeksi vakavoidutaan, niin FCV:n viime kausi oli erittäin lupauksia herättävää. Joukkue säilyi selkeästi kakkosessa ja Suomukin pääsi välillä kentälle. Harjoitusottelut ovat sujuneet hieman ailahdellen, mutta otteet 2. divarijengejä vastaan ovat olleet kuitenkin tasaisia. Olisiko joukkueessa tällä hetkellä jopa niin paljon kokemusta, että tasoa pystytään nostamaan vastustajan mukaan? Vai onko se vastustajan aliarvioimista? Vai onko tällä mitään väliä, jos sarjan alkaessa pukukopin sauna on jatkuvasti päällä? Tai saunahan on siis päällä joka tapauksessa, mutta olisihan se kiva, jos se olisi se pukukopin sauna.

Niin tai näin, on Vaajakoskella taas edessään tapahtumarikas jalkapallokausi. Toivottavasti myös yleisö löytää tiensä lehtereille ja etenkin seuran omat juniorit saapuvat paikalle jokaiseen kotiotteluun. Puitteet ovat kuitenkin loistavat. Yleisön joukossa voi varmasti nähdä myös entisiä fcv-suuruuksia, kuten Vuorelan Samin. Miehen tunnistaa siitä, että hän opiskelee opettajaksi. Kenties tulen itsekin täältä etelästä joku kerta kannustamaan ja analysoimaan kotijoukkueen peliä Vaajakosken jalkapallopyhättöön kera Tuomas Korpelan ja Lasse ”lollo” Vornasen. Sehän voisikin olla ihan hauskaa.